Jälleen viikon viimeinen TOP-päivä. Tuttua Mukkulan kiertämistä, kuormantekoa ja tuttuja asiakkaita. Asiakaspalvelua, suhteiden luomista ja rahtia. Yksi asiakas päätti olla ilmaantumatta paikalle, vaikka sovittiin. Näitä sattuu.. päivä päättyi mukkulaan bändikämpälle, jossa vedettiin vielä rock n rollit työviikon päätteeksi. Näin se homma toimii.
Tiistai oli samaantapaan yhdeksäntuntinen niin kuin maanantaikin. Pimeää mennessä ja tullessa. Valoisa aika on jo harmittavan lyhyt. Pimeässä on turhauttavaa ottaa valokuvia puhelimen huonolla kameralla. Kuvan perävaloista voisi vetää päätelmän, että jäin kyydistä. Näin ei kuitenkaan ole. En ottanut kuvaa kuin vasta kotiin lähtiessä. Sain vangittua liikkuvan auton valot, tosin huonosti. Töiden osalta rutiinipäivä; Mukkula kierretty kolmeen kertaan tavaramäärän vuoksi. Väsyttää.
Työpäivä alkoi sään ihmettelyllä, ei kovin joulukuista. Työ ja töihinmeno tuntuu jälleen rutiinilta, siihen oppii hyvinkin nopeasti. Asiat on jo hyvin hallussa, eikä huomautuksia tule kuin pienistä aikaa säästävistä asioista. Perälaudankäyttö kaukosäätimellä onnistuu, eihän se vaikeaa ole. Lastaus ja purku sujuu vanhasta muistista ja motivaatio on kova palkasta huolimatta 👍 Testattiin hesburgerin uutuus, Arizona. Aika kova, mutta häviää kebabhampparille 1-0. Ei muuta.
Keskiviikon vietin tutulla reitillä, mutta eri kuljettajan apuna. Kyseessä oli nuorempi ja hyvin nopealiikkeinen kaveri. Meinasin aluksi jäädä lähtöviivalle, kun työtahti oli sen verran kovempi, mutta lopulta maaliin tultiin samaan aikaan. Oli hyvää vaihtelua päästä eri kuljettajan mukaan, ei tietenkään sillä vakiokuljettajassa olisi jotain nokan koputtamista. Tavaraa riitti, pelkästään Iskullekin oli lähes täysi konttikuorma ja noutojakin tuli kontillinen. Oli puuta, oli lasia ja vähän maaliakin. Ja joulukuinen vesisade.
Joulukuun ensimmäinen päivä, vuoden viidenneksi viimeinen tiistai, joka tutkitusti on maanantaitakin masentavampi päivä. Tästä laulaa myös Anssi Kela, sanoin: "Ilman sua, jokainen päivä on tiistai". Mutta se siitä kontekstilainauksesta.. työpäivä oli loppujen lopuksi kuitenkin hyvä, vesisateesta huolimatta. Mieli ei tehnyt seistä ylimääräistä aikaa ulkona, joten työtahdin ripeys yllätti. Tiistaihin kuului hieman erilaisia caseja ja erilaista tavaraa, mutta se kuuluu tähän bisnekseen. O.J. Niemisen asiakaspalvelijat toivat jälleen iloa asiakkaiden päivään ja firman maine on jälleen tuuman verran parempi. Päädyin ottamaan kotimatkalla niinsanotun tunnelmakuvan, en ollut hukassa - olin huojentunut.
Jälleen maanantai, paluu Mukkulan jakoautoon. Tuttu reitti, tutut kuviot, eri tavarat. Maanantai oli rauhallinen päivä, kuten yleensä. Homma sujuu jo melko rutiininomaisesti, onhan se jo entuudestaankin tuttua työrintamalta. Pelisilmää kuormantekoon ja purkuun olen yrittänyt kehittää siinä mielestäni onnistuen. Asiakkaat/tavaran vastaanottajat alkavat olla tuttuja ja työnteko maistuu. Tämä oli hyvä päivä.
