Jälleen viikon viimeinen TOP-päivä. Tuttua Mukkulan kiertämistä, kuormantekoa ja tuttuja asiakkaita. Asiakaspalvelua, suhteiden luomista ja rahtia. Yksi asiakas päätti olla ilmaantumatta paikalle, vaikka sovittiin. Näitä sattuu.. päivä päättyi mukkulaan bändikämpälle, jossa vedettiin vielä rock n rollit työviikon päätteeksi. Näin se homma toimii.
Tiistai oli samaantapaan yhdeksäntuntinen niin kuin maanantaikin. Pimeää mennessä ja tullessa. Valoisa aika on jo harmittavan lyhyt. Pimeässä on turhauttavaa ottaa valokuvia puhelimen huonolla kameralla. Kuvan perävaloista voisi vetää päätelmän, että jäin kyydistä. Näin ei kuitenkaan ole. En ottanut kuvaa kuin vasta kotiin lähtiessä. Sain vangittua liikkuvan auton valot, tosin huonosti. Töiden osalta rutiinipäivä; Mukkula kierretty kolmeen kertaan tavaramäärän vuoksi. Väsyttää.
Työpäivä alkoi sään ihmettelyllä, ei kovin joulukuista. Työ ja töihinmeno tuntuu jälleen rutiinilta, siihen oppii hyvinkin nopeasti. Asiat on jo hyvin hallussa, eikä huomautuksia tule kuin pienistä aikaa säästävistä asioista. Perälaudankäyttö kaukosäätimellä onnistuu, eihän se vaikeaa ole. Lastaus ja purku sujuu vanhasta muistista ja motivaatio on kova palkasta huolimatta 👍 Testattiin hesburgerin uutuus, Arizona. Aika kova, mutta häviää kebabhampparille 1-0. Ei muuta.
Keskiviikon vietin tutulla reitillä, mutta eri kuljettajan apuna. Kyseessä oli nuorempi ja hyvin nopealiikkeinen kaveri. Meinasin aluksi jäädä lähtöviivalle, kun työtahti oli sen verran kovempi, mutta lopulta maaliin tultiin samaan aikaan. Oli hyvää vaihtelua päästä eri kuljettajan mukaan, ei tietenkään sillä vakiokuljettajassa olisi jotain nokan koputtamista. Tavaraa riitti, pelkästään Iskullekin oli lähes täysi konttikuorma ja noutojakin tuli kontillinen. Oli puuta, oli lasia ja vähän maaliakin. Ja joulukuinen vesisade.
Joulukuun ensimmäinen päivä, vuoden viidenneksi viimeinen tiistai, joka tutkitusti on maanantaitakin masentavampi päivä. Tästä laulaa myös Anssi Kela, sanoin: "Ilman sua, jokainen päivä on tiistai". Mutta se siitä kontekstilainauksesta.. työpäivä oli loppujen lopuksi kuitenkin hyvä, vesisateesta huolimatta. Mieli ei tehnyt seistä ylimääräistä aikaa ulkona, joten työtahdin ripeys yllätti. Tiistaihin kuului hieman erilaisia caseja ja erilaista tavaraa, mutta se kuuluu tähän bisnekseen. O.J. Niemisen asiakaspalvelijat toivat jälleen iloa asiakkaiden päivään ja firman maine on jälleen tuuman verran parempi. Päädyin ottamaan kotimatkalla niinsanotun tunnelmakuvan, en ollut hukassa - olin huojentunut.
Jälleen maanantai, paluu Mukkulan jakoautoon. Tuttu reitti, tutut kuviot, eri tavarat. Maanantai oli rauhallinen päivä, kuten yleensä. Homma sujuu jo melko rutiininomaisesti, onhan se jo entuudestaankin tuttua työrintamalta. Pelisilmää kuormantekoon ja purkuun olen yrittänyt kehittää siinä mielestäni onnistuen. Asiakkaat/tavaran vastaanottajat alkavat olla tuttuja ja työnteko maistuu. Tämä oli hyvä päivä.
Keskiviikko-päivä, valmistauduin viikon viimeiseen työpäivään ja viimeiseen runkoautopäivään (ainakin vähään aikaan) kahvilla, kuinkas muutenkaan. Aamun ensimmäinen setti oli kuorma metsä kuuttaa eli sammalta. 36:n lavan kuorma eli täysi juna. Veimme sammaleet Heinolaan ja niiden purku kesti toista tuntia mukaanlukien kärryn siivoaminen. Sen jälkeen jälleen pahvikuorma Ensolta ja terminaalille purkamaan. Seuraavaksi ohjelmassa oli pahvikuorman nouto Hennalan Ensolta. Päivän viimeiseksi työksi tuli Starkin siirtokuorma toimipisteestä toiseen ja sen jälkeen kotiin 💪
Tiistai aamutunneilla lähdimme ensimmäisenä tutustumaan talviseen Heinolaan, joka myös itseään "Suomen joulupääkaupungiksi" kutsuu. En tiedä onko siinä perää. Tuskin.
Heinolan Schenkerin kautta Ensolle hakemaan pahvia ja sieltä suorajako Pennalaan, postille. Tämä päivä päättyi hieman aiemmin, ei tullut ylitöitä 👍
Maanantai, ensimmäinen päivä runkoauton kyydissä. Runkohommissa ensimmäisenä opin sen, että kontteja ja perävaunuja täytyy vaihdella monesti päivässä. Päivään mahtui niin rehu- kuin puu- ja muovikuormakin. Vastoinkäymisiltäkään ei vältytty, yksi kärry pidä viedä Veholle huoltoon ja liukkaat kelitkin yllättivät; yhdistelmä ei kivunnut sopenkorvenkadun mäkeä liikennevaloille asti vaan jouduimme peruuttamaan alas, ensimmäiseen risteykseen ja ottamaan toisen reitin. Kitka on petturi.. Päivä päättyi pitkään lastaustuokioon Starkilla, jonne oli eksynyt muutama muukin Kiitolinjan auto 😃
Keskiviikko tuli jälleen varkain. Viikkojen kulkunopeus huimaa. Päivät vilisevät, kohta on joulu. Päivä eskaloitui, kuin tämän blogipäivityksen alkusanat. Mukkulan ympäriajo suoritettiin, kahdesti. Noutojakin sateli, mutta homma saatiin maaliin asti. Hyvä me 👍 ensi viikon työvuorolistakin sai käänteen, hyppään kolmeksi päiväksi toisen auton kyytiin. Tutustun siis alkuviikon ajan runkopuolen ajoon, intressanttia.. på svenska
Maanantaisen vapaapäivän jälkeen paluu arkeen koitti tiistai aamuna, ja kuinkas muutenkaan kuin vesisateessa kävelyllä. Töihin päästyäni olisi voinut luulla että tulin juuri uimalla töihin.. Taivas oli lonkeronharmaa, mutta työt oli tehtävä. Suomalainen rahtari ei kuitenkaan vettä pelkää ja se olikin vain hidaste, ei este. Kuormiin mahtui niin robotteja, lasipukkeja kuin pikkupakettejakin. Huvittuneisuutta aiheutti terminaalissa ollut iso porsaan näköinen ja muotoinen polttoainesäiliö, "Nafta-Nasu".
Keskiviikko, viikon viimeinen työpäivä jälleen.. Viikot vierivät niin, ettei meinaa vauhdissa pysyä; Aika kuluu nimittäin todella nopeasti päivisin, kun saa käyskennellä paikasta toiseen, jos kolmanteenkin. Pikku-lauantain rahtikahvit noudettiin jälleen tutusta paikasta: Kivimaan ABC:ltä. Tällä kertaa pelivuorossa oli ykkösketju, joka myös lounaaksi laukoi erinomaiset superjuustopekonihampurilaiset. 1-0
Tiistai aamu alkoi laimealla kahvilla, hieman kolealla ilmalla, mutta hyvillä mielin. 24:n minuutin kävelymatka töihin tuntui lyhyemmältä hyvän musiikin säestyksellä. Tavaraa oli enemmän kuin eilen, mutta silti ihan sopiva määrä. Aamukuormassa meni suurin osa kolleista, mutta iltapäiväksikin jäi ihan mukava läjä. Oli jälleen rakennustyömaita, pieniä yrityksiä ja suuria teollisuuslaitoksia; kaikkea mitä Mukkula päällään kantaa. Rutiinit ovat vahvistuneet, mutta aina on jotain pientä opittavaa. Kokemusta karttuu, mutta ammattitaitoon on vielä matkaa.
Maanantai jälleen, pelastajana aamuinen juhla mokka, työmatkalla kuulokkeista Anssi Kelaa ja ei muuta kuin rahtikirjapinoa tutkailemaan. Tuttuja yrityksiä jälleen ja tavaramäärä oli maanantain mallin mukaisesti vähäisempi kuin muina viikon päivinä, mikä sopii erityisen hyvin ei-maanantai-ihmiselle. Jaot jaettii, noudot noudettiin ja iltapäivä päättyi masentavan harmaaseen taivaaseen ja sieltä alas putoaviin märkiin pisaroihin. Yritin keksiä jotain mitä en ole vielä kuvannut, joten päätin ottaa maisemakuvan tästä luonnonkauniista Suomi-neidon tarjoamasta näkymästä jakoreitiltä kesken tupakkatauon.
Keskiviikko, viikon viimeinen työpäivä ennen opiskelun pariin palaamista. Mielenkiinnolla odotan torstain ja perjantain ammattipätevyyspäiviä vsikka rakkaudesta rahtiin olisin mielelläni ollut myös töissä. Päivään sisältyi jälleen jakoja ja noutoja tutuista paikoista, kuten esim. Aluroll ja Viking Malt. Kivimaan ABC:n nelosketju tarjoili tutusti kebab-burgerit, jotka tällä erää jäivät valitettavasti paitsioon; jotain niistä tuntui puuttuvan. Mutta kahvi oli hyvää ja vaaleapaahtoista, kyllä rahtarin kelpasi jälleen 👍
Tiistai oli myös ihan "peruspäivä". Kaksi jakolenkkiä Lahden Detroitissa eli Mukkulassa. Scania kuljetti jälleen raskasta tavaraa paikasta toiseen; niin Maakunnan Lasille kuin UPM:llekin. Päivän kruunasi pomon tarjoama Kebab-hampurilainen, joka tuntuu maistuvan joka kerta aina paremmalta kuin viimeksi. Päivä venyi jälleen hieman ja päättyi BE Groupin kärryn noutoon ja kuorman purkuun Kiitolinjan terminaalilla.
Viides työpäivä, toinen maanantai, keikkaviikonlopun jälkeinen väsymys.. Mutta päivä sujui moitteettomasti. Oli jälleen unohtumattoman tuoksuinen hiivatehdas, josta noudettiin perinteinen hiivakuorma (joka ma & to), Skyddaa, Iskua ja muita jokapäiväisiä paikkoja. Sain myös uuden leikkikalun; perälautanosturin kaukosäätimen!
Neljäs työssäoppimispäivä oli niin sanotusti vapaaehtoinen, koska alunperin oli tarkoitus olla vain ma-ke, mutta koska ammattipätevyyspäivät peruuntuivat, oli mahdollisuus olla töissä ja näin kerryttää kokemusta ja työtunteja, joita voisi myöhemmin käyttää hyväkseen. Edessä oli jo tutuksi tullut Mukkulan jakolenkki. Uusia jakopaikkoja tuli jälleen muutama ja opinpahan senkin, että Lahdessa on Starbucks -kahvila; nimittäin Niemen kampuksella LAMKin tiloissa 👍 torstai sattui olemaan myöskin "hiiva -päivä" eli haettiin hiivakuorma Suomen Hiivalta, jossa tuoksu ei ollut kovin miellyttävä.. mutta luulisi siihenkin tottuvan kun aikansa siellä ravaa. Aika kului jälleen nopeasti, eikä olisi päivän päätteeksi uskonut olleensa töissä 9 ja puoli tuntia 😅
Kolmas työssäoppimispäivä starttasi tuttuun tapaan Kiitolinjan terminaalilta kuorman teon merkeissä. Keskiviikko osoittautui niin sanotusti "pakettipäiväksi" eli pikkupaketteja oli runsaasti verrattuna edellisiin päiviin. Oli pahvilaatikkoa niin kioskille kuin ABC:llekin, mutta toki myös isompaa tavaraa. Jakolenkki kesti tietysti normaalia kauemmin, kun pakettien takia jakopaikkojakin oli enemmän. Päivä kului normaalisti, kunnes Vuoripojankadulla havaittiin jo aiemmin huomattu vika autossa runsaampana; jäähdytysnestettä valui auton alle ihan vanaksi asti. Säiliöön lisättiin vettä, mutta sekin alkoi valua auton alle.. Päädyttiin siihen, että ajetaan Scania tallille ja tutkaillaan tarkemmin missä vika. Lopulta kävi ilmi, että vesipumppu oli hajonnut, joten auto jäi huoltoon. Ja koska vara-autoa ei ollut saatavilla, päättyi työpäivä valitettavasti tähän tragediaan.
HUOM! Kuvassa oleva savu ei tullut konetilasta, vaan kädessäni olleesta tupakasta päätyi kuvaan 😉
Toinen työssäoppimispäivä alkoi myös aamulla klo 7.00. Kiitolinjan terminaalista kuorma päälle ja kohti Lahden Mukkulaa. Tietä numero 4, Karisman kautta Iskulle. Uusina jakopaikkoina tuli mm. Sinuhe, Volvo Truck Center ja UPM. Jälleen uusia kokemuksia erilaisista tavoista hoitaa asioita. Propsit erityisesti K-Raudan työmaan rakennusmestarille, jolle mikään ei tunnu olevan ongelma 👍 Tiivistetysti toinen päivä sujui kuin perhejoulu; moni sai toivomansa paketin, reki kulki moitteetta ja päivän päätteksi kontti oli tyhjä. Tästä on hyvä ponnistaa 👌
Työssäoppimisen ensimmäinen päivä Kuljetusliike O.J. Niemisellä alkoi Kiitolinjan Terminaalilla saksalassa n. klo 7.00. Terminaali, sen henkilökunta ja toimintatavat olivat ennestään tuttuja aiemman työkokemuksen vuoksi. Uutena asiana tuli tietysti se, miltä kaikki näyttää kuljettajan näkökulmasta. Ensitöiksemme haimme nipun rahtikirjoja, joista aamupäivän kuorman kasaus sai ensisysäyksen. Kuorman konkreettinen kokoaminen alkoi kuitenkin vasta terminaalista, jossa tavarat olivat tontilla odottamassa (tarkennus: kaikki ne tavarat, jotka olivat jo päätyneet oikealle tontille). Sitten vaan kuorma kyytiin ja Mukkulaan -> joka on siis meidän automme jakelualue. Asiakkaita ovat mm. Isku, Senson, Jarmeta, B&B Products, Vuoripoika... jne. Ensimmäinen päivä oli lähinnä uusien asioiden omaksumista, kuten esimerkiksi kapulalla jakojen ja noutojen kuittaus, kärryn kytkeminen & rahtikirjojen kanssa toimiminen. Aika kului nopeasti, kun jatkuvasti sai purkaa, lastata ja pomppia autosta -ja autoon.
